Pari loman aikaista asukuvaa oli tuossa valmiina odottamassa julkaisua, joten tuupataanpa ne nyt sitten tähän väliin. Reissuilla mun kassissa seilaa tasan niitä samoja hyviksi havaittuja rentoja vaatteita joita näette päälläni arkenakin. Juuri mikään ei muutu. Laukku on helppo pakata täyteen mustia vaatteita, jolloin niiden yhdisteleminen ei tuota hankaluuksia eikä kuluta kallisarvoista lomailuaikaa. Pakatessani reissuja varten on metodini se, että kaivelen kaikki edellisviikon vaatteet pyykkikorista pesuun ja otan ne mukaan. Mitä todennäköisinmmin ne rätit joissa olen viihtynyt muutamina edellispäivinä tuntuvat miellyttäviltä myös tulevalla viikolla. Mikään vaatekappale joka on homehtunut kaapin peränurkassa viimeiset kuukaudet, ei voi alkaa tuntumaan loistavalta idealta lomallakaan.

t-paita/Matthew Williams for H&M, legginssit/Lindex, jakku/H&M, sandaalit/Lindex, laukku/2nd hand, aurinkolasit/Versace, korvikset/JC

Ylläolevassa asussa shoppailin mamman kanssa maanantaina Kajaanissa. Taisin silloin kaupunkiin lähtiessä mainita täällä postauksessa, että ostoslistalla on rintaliivit ja bikinit, enkä uskonut kumpiakaan löytyvän. No arvatkaapa miten kävi? Löytyi molemmat! Ja mikä parasta se oli mamma joka niiden kohdalla raotti lompakkoaan enkä minä. Bikineistä ostettiin kylläkin vain yläoa, sillä musta alaosa minulla on jo ja arvelin sen passaavan ihan hyvin uuden tylsän mustan yläosani kanssa. Pelkkä yläosakin maksoi kuitenkin alennuksessakin kolme kymppiä, joten en alkanut rassaamaan mamman lompsaa turhilla bikinipöksyillä.

Minun uikkarietsintäni on mennyt tänä kesänä niin, että olen sovittanut varmaan kolmekymmentä eri yläosaa ja olinkin valmis ostamaan ihan minkä tahansa näköisen yläosan kunhan se olisi sopiva. Kuten jo yllä mainitsin, ostamani bikiniliivit on ihan just niin perus kaarituelliset mustat tylsimykset kuin vaan olla voi, mutta ne jumalauta mahtui ja tuntui jopa hyviltä päällä ja sai kannutkin näyttämään ihan kohtalaisilta. Se on vaan julma totuus, että tällä kuppikoolla ei todellakaan enää valita sitä mikä on omasta mielestö kivaa ja nättiä vaan mennään puhtaasti kokolappujen armoilla. Mutta en valita, vaan olen iloinen, että löysin edes jotakin. Nyt mä pääsen uimaan!

Toinen loma-asu onkin sitten jo viikon takaa Tallinnasta. Koska tiedossa oli pitkä päivä kaupungilla ramppaamista helteessä, en voinut kuvitellakaan kiduttavani sisäreisiäni laittamalla hameen. Mikään ei ole niin tuskallista kuin koko päivän hikisenä yhteen hinkanneet sisäreisiläskit! Koko päivän juoksenteluun ei auta edes tuhti annos talkkia.

toppi/Zara, sortsit/H&M, kengät/Björn Borg, laukku/Aleksi 13, korvikset/JC, kalmankalpeus/ihan omasta takaa, mun rusketushommat ei vaan toimi

Jouduin siis mukavuusalueeni ulkopuolelle muulla tavoin kuin kivuliaiden reisien vuoksi. En nimittäin juurikaan koskaan käytä julkisesti sortseja, mutta tässä tapauksessa ne olivat ainoa varteenotettava vaihtoehto. Mitkään leggarit ei olisi tullut siinä paahteessa kyseeseenkään. Ja sitäpaitsi jos haluaa saada korvattua valkoisen selluliitin ruskealla, on parempi hengailla kintut paljaina auringon paistaessa, näin olen käsittänyt. Tapanani ei siis ole useinkaan paljastella reisiäni ihan tuossa mittakaavassa, mutta mieluummin pieni ympäristörikos kuin koko päivän kestävä polte jalkojen välissä. Mutta tuollainen lyhyet lahkeet ja melko lyhyt toppi yhdessä ei vaan tuntunut lainkaan omalta. Kombinaatio ei todellakaan imartele maallista tomumajaani, mutta joskus sitä vaan joutuu nöyrtymään säiden, minimaalisen matkavarustuksen ja mukavuuden halun armoilla. Hieman liian henkisesti ahdistava asu, mutta yritin vältellä katsomasta itseäni peileistä ja lohduttelin itseni nähdessäni kenties vielä karummin pukeutuneita turisteja. Mulla ei sentään ollut vyölaukkua eikä mulla pilkottanut vararengas leppoisasti paidan ja housunkauluksen välistä. Eli plussan puolella vielä. :D

Loppuun vielä pari kuvaa kotiseutuni kauniista maisemista.

Vanha lapsuudenystävä soitti tänään yllättäen ja kertoi olevansa myös Sotkamossa käymässä ja lähdettiinkin yhdessä hänen ja pikkusiskonsa kanssa tekemään nostalgiakierros. Ajeltiin katsomaan vanhaa kouluamme ja kavereideni entistä kotitaloa. Todettiin koulumatkamme mäkien madaltuneen sitten lapsuuden ja koulun urheilukentän pienentyneen radikaalisti. Koulun pihalla ollut oja, jossa leikittiin Näkkiä, oli täytetty umpeen ja ennen niin pelottava metsätie ei puiden hakkuiden jälkeen ollutkaan enää yhtään synkkä ja jännittävä. Muisteltiin kuinka talvisella eväsretkellä putosimme rannassa jäihin ja miten pyöräilimme yhdessä pilkkopimeää metsätietä vanhan kettutarhan ohi ja säikähdimme kuollaksemme yli lentänyttä pöllöä. Nostalgiaöverit.

uups, unohdin suoristaa horisontin.

Hellepäivä + juhlamekko + sukkahousut = ällötyksen multihuipennus. Olin tosiaan lauantaina yksissä häissä ja koska kyseessä oli työkeikka yhdistettynä juhlimiseen piti asun olla sen mukainen; juhlava, mutta sellainen, ettei kiristä eikä purista ja kyykisteleminen ja tuoleille kiipeileminenkin tarpeen vaatiessa onnistuu.

Mekko löytyi henkkamaukan alennusrekistä kaksi päivää ennen juhlia mukavalla 15 € hinnalla. Materiaali oli kiltonsa vuoksi riittävän juhalvan näköinen, mutta löysä malli mahdollisti edellä mainitsemani akrobatiaosuudet. Matalat kengät ovat häissä kuvatessa ehdottomat ihan jo senkin takia, ettei kirkossa kuvatessa häiritse seremoniaa korkojen kopinalla. Muutenkaan en voisi kuvitella kipsuttelevani korkkareissa, jos olen "töissä". Perjantai-iltana sitten MouMoun kansa metsästettiin minulle pinkkejä ballerinoja Jyväskylästä, kun olin saanut päähäni, että haluan ehdottomasti pinkit asusteet muuten aimean väristä asuani piristämään.

mekko/H&M, kengät/Bullboxer, Spiritstore, laukku/2nd hand, korvikset/JC

Kuva on otettu illalla joskus kymmenen aikaan, jolloin olin jo hikoillut tukan lyttyyn, kaikki meikit naamastani ja mekon varsin kauniiseen ruttuun. Kolttuun kuului myös samaa kangasta oleva vyö, mutta en sellaisista virityksistä tykkää, joten saksin ohkaiset vyölenkit pois. Pidin mekosta itse asiassa siinä määrin, että päädyin kotiuttamaan saman myös mustana bongattuani sellaisen eilen Kajaanin henkkamaukasta. Hinta oli sama 15 €.

Pehmeäpohjaisia varsinaisia ballerinoja ei silloin jyväskylästä löytynyt, mutta Spiritin -50% hyllystä tarttui nuo Bulboxerin avokkaat, jotka osoittautuivat juhlien aikana varsin kurjiksi omaan jalkaani ja lähtevät todennäköisesti kiertoon. Mun vasen pottuvarvas on edelleen osaksi tunnoton kengän reunan hinkattua ilmeisesti juuri jotakin hermoa. Tyhmää, olisivat niin kovin nätit ja passaisivat hienosti tuon minun pinkin clutchini kanssa. :(

Ja sitten siihen aiheeseen sukkahousut. Olin ensin aikeissa olla paljain säärin ja levittelinkin hieman väriä antavia tuotteita paperin valkoisiin kinttuihini edellisinä päivinä, mutta pukeutuessa iski epävarmuus ja totesin sukkahousujen kaunistelevan totuutta juuri tarvittavalla tavalla. Ja sitä paitsi en voinut kuvitella laittavani uusia kenkiä paljaisiin jalkoihin, koska arvasin niiden helteessä hiertävän. Edes astetta mukavampia stay uppeja ei tietenkään ollut sattunut laukkuun mukaan, joten minun piti tyytyä pakaamiini Norlynin Control top!!!! sukkahousuihin. Siis tiedättehän niitä kammottavia läskinkuristussukkiksia, jotka paketista otettaessa näyttävät kokonsa puolesta korkeintaan nuken päälle mahtuvilta. Olen ostanut sellaiset tasan kerran ja koska ne säilyivät kuin ihmeen kaupalla ehjinä joissain bileissä, olin jemmannut ne kaappini ja sieltä kamaluudet olivat luikerrelleet ainoina lajinsa edustajina minun mukaani. Voi herran jestas sitä ähinää ja puhinaa niitä pukiessa! Mä olin hotellihuoneen ilmastoinnista huolimatta ihan hiestä märkä jo siinä vaiheessa kun vihdoin sain sukkahousujen vyötärönauhan hyväilemään kainaloitani. Ja siinä vaiheessa siskoni kommentoi vierestä, että "mietippä sitä showta sitten, kun sun pitää päästä vessaan". Voi kuolema!!!  No, niissä epämukavuuden synonyymeissä sitä sitten urheasti tarvoin koko päivän aina yöhön saakka. Onneksi mekko oli sen verran löysä, ettei muu juhlaväki joutunut todistamaan vaatteen alta kumpuilevaa rullautunutta vyötärönauhaa eikä sen päälle irvokkaana langennutta vatsamakkaraa. Ja voitteko uskoa, useista wc-käynneistä ja niitä seuranneista raivokkaista sukkiksien ylös kiskomisista huolimatta ne ovat edelleen ehjät! Siis oletteko ikinä milloinkaan onnistuneet käymään kaksia juhlia samoilla sukkahousuilla? Minä en koskaan, parhaissa kekkereissä hajoaa kahdet! Ja nyt nämä kiemurrellen päälle puettavat ihanuudet väijyvät komerossani edelleen ja ovat taas joku kerta ihan varmasti ne ainoat tarjolla olevat.

Tuli siinä kyseisiä erotiikan tappajia päälle kiemurrellessa naurettua puuhalle siskon kanssa melkoisesti. Voi niitä jumppaliikkeita kyykkyineen ja venytyksineen. Ja entäs se hikoilun ja kiroilun määrä? Alettiin sitten keskustelemaan siitä miten sukkahousut on asia, jonka yrittää aika pitkään pitää miehiltä piilossa. Siis miettikää nyt tilanne, jossa olette juuri raahanneet jonkun kollin kotiin ja tarkoituksena on kenties jotkut riisuuntumista vaativat aktiviteetit. Annatteko sen komistuksen riisua hameenne ja nähdä ne ah, niin eroottiset haarakiilat ja rullautuneen vyötärönauhan, vai käyttekö kenties poistamassa sääriänne verhonneet strumpbyxorit hameen alta salassa jossain nurkan takana? Minä valitsisin jälkimmäisen toimintatavan mikäli toiveena tosiaan on päästä saman peiton alle.

Ja sitten tuo sukkahousujen pukeminen, erityisesti jos niiden ominaisuuksiin liittyy mitenkään sanat control, push up tms, on kyllä sellainen asia, jota ei kuitenkaan ihan ensimmäisenä halua tuoda uuden sulhon silmien eteen. Suhteen alkuvaiheessahan tytöt tunnetusti pissaa äänettömästi, piereskelee vasta rappukäytävässä ja pukee sukkahousunsa salassa. (Näin vakiintuneessa pitkässä parisuhteessahan on tietenkin jo päästy niin pissasihinän kuin sukkahousujenkin aiheuttaman nolouden yli.) Alettiin siinä sitten miettiä siskon kanssa, että kumpi asia hävettäisi uuden miehen seurassa vähemmän, pieraiseminen vai sukkahousujen pukeminen. Oltiin alle sekunnin miettimisen jälkeen yksimielisiä siitä,  että pieru on inhimillisempi ja vähemmän nolo homma kuin läskinkuristussukkikset! Saatiin asialle vahvistusta illalla tehdyssä gallupissa, jonka myötä pieru voitti 4-0. Se sukkahousujumppa on vaan jotain niin liikaa! Yhdyttekö gallupin tulokseen, vai onko siellä tyyppejä, jotka osaavat sujahtaa sukkahousuihin naisellisesti, aistikkaasti ja huomaamattomasti?

Big is beautiful, XLNT, Great Girls jne.. Mallistojen nimet vakuuttelevat 'isojen tyttöjen' mahtavuutta, mutta miksi noiden nimien alla myytävät vaatteet eivät yllä lähellekään käytettyjä adjektiiveja? Ei näy kauppojen norsumallistoissa kauniita eikä mahtavia muodin virtauksia seurailevia vaatteita, vaan samoja kukkakuoseja ja entisestään lihottavia empire-linjoja vuodenajasta toiseen.

Yllä hyvä kauhuotos siitä millaisia vaatteita esimerkiksi tarjoaa Brittiläinen isoja kokoja myyvä nettiputiikki Yours. Olenkin aina palanut halusta verhoutua psykedeeliseen kukkaoksennustelttaan! (huom, kyseinen pulju pitä sisällään myös monia huomattavasti esimerkkiä kivempiäkin kuteita! Isompia kokoja etsivien kannattaa siis tsekata, ei vaan istu oikein minun tyyliin.)

Olen itse jotakuinkin juuri sen kokoinen, että sovin useimmiten normimallistojen suurimpiin kokoihin ja samalla noiden "mahtavien muijien"-mallistojen pienimpiin kokoihin. Tulee siis satunnaisesti tsekattua myös kauppojen läskinurkkaukset, mutta toistaiseksi ei kyseisiltä osastoilta ole tainnut tarttua mukaani kuin pari random vaatetta jostain alennusrekistä. Tunnen usein olevani varsinainen väliinputoaja sillä normimallistoissa ongelmana on liian suuret tissit, joiden vuoksi monet kivat vaatteet on saanut jättää kauppaan, kun taas plussa-mallistot eivät todellakaan tarjoa oikeastaan mitään vaatteita joita voisin kuvitella pukevani päälleni.

Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. On nimittäin löytynyt yksi isoja kokoja tarjoava nettiputiikki, josta löytäisin useammankin vaatekaappiini kelpaavan rievun. Viime vuonna perustettu tanskalainen Carmakoma on myöskin siinä suhteessa ilahduttava merkki, että heidän koot 42-52 kattavassa mitoituksessaan minä olen taulukon mukaan kokoa S niin kuin Small! :D

Näpäytä taulukko isommaksi, jottei tarvii tihrustaa!

En ole vielä koskaan tilannut mitään kyseisestä puljusta, sillä hinnat ovat olleet omalle kukkarolleni hieman turhan kovia etenkin siihen nähden, että mitään super erikoista he eivät kuitenkaan mielestäni tarjoa. Paljon kivoja oman näköisiä mustia vaatteita kylläkin, muttei toistaiseksi vielä mitään sellaista, mitä en oikeastaan jo omistaisi. Nyt kuitenkin Carmakoma tarjoaa kaikki kuteet -50% alennuksella, joten pysähdyin miettimään muutamaa riepua jo hieman tarkemmin. Ikävät 30 € postikulut kuitenkin vielä pidättelevät minua, mutta ajattelin, että ehkäpä joku teistä voisi kiinnostua. Kokosin alle muutamia omia suosikkejani Carmakoman valikoimasta.

Dance-minimekko 41,10 €

Soul-mekko 37,67 €

Cloe-jakku 41,10 €

Värivalikoima merkillä on aika nihkeää, eli tarjoavat ainakin tällä hetkellä 90% mustia kamppeita, mutta sehän ei tietenkään minun mielenkiintoani vähennä lainkaan!

Drama-paitamekko 41,10 €

Mitä mieltä te olette noin yleisesti isojen kokojen mallistoista? Pelkkiä kukkakuosisia puolijoukkuetelttoja vai ihan varteenotettavia releitä?

Edellisessä postauksessa ei uudesta hameesta tahtonut saada oikein selvää, joten tässä lähes tulkoon toisinto perjantain asusta. Vain kengät ja toppi vaihtui, kun eilen kotiin saavuttuani lähdettiin isän ja äidin kanssa syömään.

toppi/Zara, hame/H&M, neuletakki/KappAhl, sandaalit/Vila,Nelly.com, laukku/Asos, kaulakoru/Stradivarius

Noita pieniä hopean värisiä pallukoita on hameessa siis helmasta ylös saakka ja molemmin puolin. En yleensä kauhean mielelläni käytä paitaa hameiden tai housujen sisässä, koska se tuntuu ainakin omasta mielestäni korostavan ei niin kovin minimaalista vatsanseutuani, mutta tuota hametta olisi jotenkin harmi peitellä puseron helmalla, joten rohkaistuin. Jälleen kerran se on neuletakki joka kokonaisuuden pelastaa ja luo edes hieman kaventavaa illuusiota. Nuo sandaalit eivät olleet asuun aivan omiaan jalkoja katkovan efektinsä vuoksi, mutta olin niin nälkäinen, etten jaksanut alkaa purkaa edes laukkujani toisia kenkiä etsiäkseni, joten vedin jalkaan ne jotka sattuivat olemaan irrallaan auton peräkontissa. Noin yleisesti ottaen olen lahjakortilla hankimiini mokkasöpöläisiin kovinkin ihastunut. Ovat ihan äärimmäisen mukavat jalassa ja jotenkin ihanan rennon ja huolettoman näköiset. Kintut niillä tosiaan tahtoo hieman lyhentyä, mutta kaikki plussat jyräävät tuon yhden miinuspuolen.

Mamma näytti mun mielestä niin makeelta, että piti napata siitäkin asukuva. Paita, housut ja läpsyt on sen omia ja todennäköisesti Italian ressulta hankittuja, mutta lyhythihaista henkkmaukan jakkua se lainasi minulta. Mamma ihastui vehkeeseen sen verran, että tarvii varmaan tänään mennä etsimään, josko sille löytyis oma.

Nyt hankkimaan isille ruokaa ja sit hakemaan mammaa kaupungista ja kenties kevyttä aleshoppailua. Toiveena olisi löytää uudet tissiliivit ja bikinitkin olis kivat. Molemmista voin kyllä jo ennustaa, että ei tule löytymään, mut saahan sitä aina ajaa itsensä epätoivoon yrittämällä! Huomatkaahan myös yöllä ilmestynyt edellinen postaus. Pitkän hiljaisuuden jälkeen näitä aina tuppaa tulemaan tällaisina ryppäinä.

Lomailu on ihanaa! Onneksi on vielä toinen viikko tätä luksusta jäljellä. Rankan juhannusjuhlinna jälkeen piipahdettiin pari päivää Tallinnassa ja tänään saavuin parin mutkan kautta vihdoin isin ja äidin hoiviin tänne vaaramaisemien keskelle. Matka kohti pohjoista alkoi jo perjantaina, mutta ensimmäinen juottopiste löytyi Jyväskylästä, jossa vietin yöni MouMoun majatalossa. Iltaan kuului mm. mansikkamargaritoja, huonoa läppää sekä täsmäshoppailua. Pikashoppailukierroksen ostoslistalla oli minulle pinkit matalat kengät seuraavan päivän hääkuvauskeikalle sekä pikarusketus kintuilleni + tissipiparit MouMoulle. Kaikki listan kampeet saatiin hommattua tunnissa vaikka listalta hieman rönsyiltiinkin.

Hame ja toppi/H&M, neuletakki/KappAhl, kengät/Bianco, laukku/Asos, kaulakoru/Stradivarius, Tallinna.

Illalla käytiin istuskelemassa baarissa, jossa tunsin itseni todella vanhaksi katsellessani teinipoikien tanssivan Cheekin tahtiin lipat vinossa. Kasvaako niistäkin lökäpöksyistä joskus vakavasti otettavia miehiä? Tämä mummo oli liikenteessä yllä näkyvässä kesäisen vaaleassa kokonaisuudessa.

Tuo pienillä "niiteillä" koristeltu hamonen oli se ostosreissun rönsyily-hankinta. Kahden kympin hintainen trikoopala huusi nimeäni eikä suostunut jäämään enää kauppaan. (Pistän huomenna toisen asukuvan jossa koristelut nkyvät paremmin.) Kaulassa roikkui toinen uusi hankinta, eli Tallinnan Stradivariuksesta löytynyt upea ketju-pallo-röykkiö. Kasa kustansi n. 20 €, joka on omalla mittapuullani melko paljon rihkamakorusta, mutta tuota Asoksen laukun kanssa loistavasti yhteensopivaa kasaa ei voinut ohittaa. Etenkään siinä vaiheessa, kun reissun toisena päivänä en ollut löytänyt vielä mitään ostettavaa yhtä toista kaulakorua lukuunottamatta ja olin kuitenkin säästellyt kirppisrahojani ihan tuota shoppausreissua ajatellen. Koitan laittaa kaikki mun vähäiset Tallinna ostokset esittelyyn mahd pian.

Tuossa ylläolevassa asussa on muuten taas kerran sama vika kuin pukeutumisessani usein, eli se on jo niin matchy matchy, että ärsyttää itseäkin. Hameen niitit, laukun niitit ja vielä kaulakorun harjtut pallot, kaikki sointuvat niin tylsän somasti toisiinsa, että melkein yököttää. Miten mä pääsisin hieman irti tuosta ainaisen symmetrian ja turhanpäiväisen sopusoinnun suosta? Mä tahtoisin oppia edes hieman löysäämään tuosta 'asusteiden on aina sovittava täydellisesti toisiinsa' friikkeydestäni. Siis joo, toki on niitä päiviä kun mikän ei sovi minkään kanssa, mut ne onkin sit ihan eri juttu. Tarkoitan nyt niitä kertoja kun ns. pukeutuu oikeasti, niin mitä jos joskus onnistuisi jättämään tuosta mantrasta pois sanan 'täydellisesti'. Riittäis, et asusteet sopii toisiinsa, mut ei tarviis olla tollasta tylsän 'täydellistä'. Tai ehkä sellanen rönsyily ei sit vaan oo mua varten, mut on ehkä luotu monokromaattiseksi tylsimykseksi.

Ilta MouMoun seurassa oli varsin naurun täyteinen. Ollaan jostain syystä sellainen parivaljakko, että toistemme seura kiihdyttää molempien huonon huumorin tuotantoa. Ei ehkä kenenkään muun seurassa naurattaisi hepuliin asti se, että jonkin liikkeen nimi on Posliini-Pirtti. Mutta tässä seurassa noinkin onnettomat ärsykkeet saavat vatsalihakset kramppaamaan ja veden lentämään silmistä. :D

Kotimatka baarista oli helteen turvottamien jalkojen ja korkkareiden huonon yhteisvaikutuksen vuoksi kivulias ja käynti näytti varmasti kaikelta muulta kuin sulavan naiselliselta. Tuskaa lievittämään napattiin perinteiset kuumat koirat, jonka kanssa ainakin allekirjottanut onnistui sohlaamaan itsensä ihan sinappiin. Kuvassa pilkistää myös upea ketjurannekoru, jonka sain ystävältäni Eevalta kyseisellä baarireissulla. Tyttö kaivoi korun laukustaan, kiinnitti sen minun ranteeseen ja totesi sen sopivan minun tyyliini kuin nyrkki silmään ja lahjoitti sen minulle. Ihanuus. Mitä kivuliaisiin askeliin vielä tulee, niin nuo sandalit olivat porautuneet jalkapöytiini siihen malliin, että en ihan oikeasti meinannut saada vehkeitä irti kintuistani illan päätteeksi. Irroitusoperaatio oli melko kivulias, mutta kuin ihmeen kaupalla yhtään ainutta rakkoa eivät kengät olleet jalkoihini hinkanneet. Voisiko joku keksiä kengät, jotka reagoisivat lämpöön samalla tavalla kuin jalatkin ja laajenisivat jalkojen kulloisiinkin mittoihin? Olisivat enemmän kuin kätevät.

Koneella odottaa valmiina jo muitakin kuluneen viikon asukuvia, joten ainakin niitä luvassa tässä lähipäivinä. Samoin Tallinnan pienet hankinnat sietävät tulla esitellyiksi. Kuukausikäräjiä joudun siirtämään kotiin paluuseen saakka, jotta olen samalla paikkakunnalla kaikkien kuukauden aikana hankittujen kamppeiden kanssa. Eli Tuhlauksen kesäkuun tuhlailut luvassa vasta siis reilun viikon päästä.

Voisiko sitä ihminen kesälomaansa ihanammin aloittaa kuin viettämällä päivän vesisateessa selvinpäin kännisten ihmisten keskellä? Jos oikein pinnistelen niin saattaisin pari miellytävämpää loman avausta keksiä, mutta tällä kertaa mentiin em. konseptilla. Muru on työhommissa RMJ:ssa ja kun eilen kaverit tarjosivat ilmaista lippua, niin raahauduinpa paikalle itsekin. Pukeutumista miettiessäni tuijotin vain sokeasti hyytäviä lukemia näyttänyttä lämpömittareita, enkä tutustunut Pekka Poudan ja kollegoidensa ennustuksiin päivän kosteusprosentista.. Kuvia päivän asuista ei tietenkään ole, mutta ihan niin kuin kirjoja lukiessakin voitte nyt kuvitella asiat päässänne kuvailujeni mukaisesti.

Ensimmäinen festarikierros suoritettiin seuraavalla varustuksella: wet look leggarit, ginan pitkä pinkki toppi, H&M Aids-kampanjan pääkallopaita (Rock hard fuck safe), kashmir neuletakki, tennarit ja nahkarotsi. Tuo viimeinen oli melkoisen bad idea etenkin yhdistettynä siihen urouteen, että mitään sadetakin tynkää ei tietenkään olalle eksyneeseen marimekon laukkuun eksynyt.

Maj Karman keikkaa ei voinut ohittaa minkään vesipisaroiden vuoksi joten muuntauduin sitten uitetuksi koiraksi. Valitettavasti minulla ei itselläni ole kavereiden kameroista löytyviä kuvia, joissa Maybellinet valuvat kaulalle asti ja siristelen silmiäni sokeuduttuani kaiken sarveiskalvoille pyrkineen meikin vuoksi, joten näette tuollaisen valheellisen raikkaan näköisen kuvan, joka on otettu sen jälkeen kun kaikki kosmetiikkatuotteet on pyyhitty jo nenäliinaan.

Läpi kastunut nahkarotsi piti lähteä kiikuttamaan kotiin ja soittaa samalla hätääntynyt puhelu mammalle, että meneekö rakkaustakkini nyt ihan pilalle. Mamma neuvoi kuivaamaan takin tasossa ja hakemaan sunnuntaina kaupasta Marseille-saippuaa (sen käyttötapa nahan pelastusoperaatiossa ei vielä ihan selvinnyt minulle, mutta kerron sitten kun olen tarkastanut ohjeet mammalta) ja hieromaan mahdollisesti ilmestyviä valkoisia rantuja villasukalla. Katsotaan mitä takille käy ja raportoin asian kehityksestä myöhemmin.

Kotona virittelin päälleni benettonin harmaan villamekon legginsien kaveriksi ja korvasin tennarit sateenkestävillä saappaila, vedin päälle murun takin ja kaivoinpa vielä elegantin vihreän sadeviitankin harteilleni. Onnekseni en ollut ehtinyt vieläkään pakata talvikamppeita pois eteisestä, joten paljettipipo ja räpikkäät lähtivät myöskin auttamaan minua festari-ilon hankinnassa.Kuvia asusta ei ole, koska puhelimeni ei myöskään pitnyt sateesta ja lähti lomalle koko illan ajaksi. Ehkäpä huipputyylikkäitä asukuvia saadaan aikaiseksi tänään.

Ilta kului pitkälti karaoketeltassa sadetta pidellessä. Muutaman tunnin aikana tuli kuultua ihan luvattoman monta kertaa mm. seuraavat biisit, Ukkometso, Levoton Tuhkimo, Volga, Neon 2 Polku ja Joutsenlaulu. Ja biisivalikoimaa olis ollut huomatavasti kyseisiä veisuja kattavammin. Itse kävin Kaija Koon biisien puutteessa herkistelemässä mikin varressa Didon biisin White flag, jota on tullut kotona Sing strain merkeiss harjoiteltua useampaan otteeseen. Joku tyttö tuli jopa myöhemmin illalla kehumaan, että olin hänen mielestään laulanut todella hyvin. Eikä se mimmi ollut edes kännissä! :D

Kivoilta kohtaamisilta ei tietenkään voi tuollaisissa tapahtumissa välttyä. Ilahduin kovasti kun lukijakseni ilmoittautuva Jella (muistinhan nimimerkin oikein) tuli ystävänsä kansa minua mokkaamaan ja turistiinkin siinä sitten hetken aikaa. Muru puolestaan oli todistanut toista hieman erikoisempaa tilannetta. Miehekkeeni oli erehtynyt luulemaan jotain nahkatakkista tyttöä minuksi. Kovin oli kuulema saman näköinen, mutta hetken kauempaa katseltuaan tajunnut, että se en voi olla minä, koska minä olin jo vienyt nahkarotsin kotiin. Siinä sitten kyseistä kaksoisolentoa ohittaessaan hän oli kuullut, kun kaksi tyttöä oli napannut tuota tyttöä hihasta ja kysäisseet että, "oletko sä Tuhlaus?". Siis mitä!? Ihan käsittämätöntä! A) joku näyttää minulta niin, että jopa poikaystäväni erehtyy B) mikä sattuma, että muru sattu kohdalle todistamaan, kun joku muukin luulee sitä tyttöä minuksi. Pelottavaa. Tulispa se mimmi vastaan tänään. Tajuaisinkohan mä itse sen näyttävän minulta? Vai näytänkö minä siltä? Kumpi on aito ja oikea ja kumpi kopio? Onko minulla salattu kaksoissisko? Miksi se aina tuntuu kamalan ahdistavalta, jos kuulee jonkun olevan kuin kaksoisolento? Jännää.

Tällasta kuvatonta tylsää turinaa siis tähän väliin. Mä painelen suihkuun ja lähden sitten kastumaan lisää tuonne festaritohinoihin. Lempparibändi Stella meni nyt valitettavasti sivu suun aikaisen esiintymisajankohdan vuoksi, mutta tänään täytyy mennä tarkastamaan ainakin Lapko ja Manboy. Ajattelin tänään pakata mun ikivanhan minikokoisen "kännikameran" mukaan, koska se on ainoa filmausväline, jonka mahdollinen kastuminen ei haittaa, joten ehkäpä tänään saan jotain kuvamateriaaliakin kasaan, jotta voin myöhemmin esitellä teille mahtavaa festarieleganssiani.

Pakko vielä lausua festaripukeutumisesta pari ihmetyksen sanaa. Mikä ihme saa jonkun hullun pukeutumaan kymmenen asteen vesikelillä minihameseen, toppiin, korkokenkiin ja lyhyeen ja ohueen takkiin? Voin kertoa nähneeni eilen melkoisen monta sellaista tapausta, joiden voin veikata olevan maanantaiaamuna olevan lääkärillä hakemassa apua itse typeryydellä hankittuun flunssaan ja virtsatietulehdukseen. Ja ai että niillä 10 cm piikkikoroilla on varmaan mukavaa ja helppoa tarpoa vetisillä ja liukkailla nurmikoilla! Miten on, kuuluutteko te festaripukeutumisen osalta kumpaan ryhmään? 'Tyyli on ja pysyy vaikka pissatulehduksen hinnalla, mä metsästän festariheilaa!' vai 'Mukavuus ennen kaikkea, musiikkiahan tänne tultiin kuuntelemaan'?

Kävin tänään tyhjentämässä kirpparipaikkani ja olin ensin ihan harmistunut, kun jouduin pakkaamaan kamaa takaisin kotiin kolme kassillista. En kuitenkaan tainnut muistaa kuinka monta lastia olin tavaroita myntiin vienyt, sillä tilityssumma oli saada minut lentämään pyrstölleni. Sain kesälomahömppäilyrahaa nimittäin muutaman euron vajaat kolme sataa! Eipä ole ollut koskaan ennen kirppistelyt ihan noin tuottoisia. Toki kyseisiä vaatteita aikoinaan hankkiessa olisi voinut miettiä hieman tarkemmin, niin ei ehkä olisi olltu niin paljon kirppikselle raahattavaa, mut tänään lopputulos hymyilyttää kuitenkin. :)

Lajittelin takaisin tulleet tavarat kahteen eri läjään, tonen kassillinen lähtee lahjoituksena Fidaan tai SPR:lle ja toisen kassin vaatteita ja kenkiä ajattelin vielä listailla Huuto.nettiin tyrkylle. Yhden erän naputtelinkin huutikseen jo tänään, joten tsekkailkaa ihmeessä tuotteet. Pistin kaikki tarjolle "Osta heti" hinnoilla, jottei tarvitse odotella mitään kilpahuutohommia. Tarjolla on mm. iskemättömät mustat paljettilegginssit kokoa L, More & Moren uudenveroinen bleiseri kokoa 42, Blinkin söpöt vaaleanpunaiset avokkaat, InWearin kauniit kirjaillut suorat hopeanharmaat housut ym.. Pääset kohteisiini TÄSTÄ.

Ihan täysin pelkkänä myyjänä en onnistunut tästä päivästä suoriutumaan, vaan jotain tuli itsekin hankittua. Kirpparilta käteen tarttui vitosella Henkkamaukan tumman violetti bleiseri  kaveriksi monille mustille jakuilleni ja internetin ihmeellisessä maailmassa kulutin vihdoin loppuun Nellyn lahjakorttini.

Olin katsellut noita yllä olevia kohtalokkaita korkoja jo keväällä, mutta jäljellä oli vain nelosella alkavia kokoja. Tänään lkuitenkin Nellyn uutiskirje kertoi kenkiä tulleen lisää. Lahjakortin jämät käytettyäni pulitin huimista koroista itse n. 26 €. Nuo ovat tyyliltään hieman niiden aiemmin himoitsemieni Steve maddenien ja Bronxien oloiset, joten saavat paikata sitä menetettyä rakkautta. Hieman kyllä aloin heti tilauksen naputeltuani miettimää, että onko nuo jotenkin vähän turhan mallia strippari, mutta karistin ajatuksen nopeasti mielestäni ja aloin vaan odottaa pakettia jo malttamattomana. Toivottavasti ovat kivat. Korkoa järkäleillä oli kuvauksen mukaan 13 cm ja platoa 3 cm. Eiköhän niillä siis ihan hienosti kipitellä. Iskevätkö yhtään?

Tiedättekö mitä.. Mun tarvii jaksaa enää kolme kiduttavaa työpäivää ja sitten tämä tyttö jää tähän astisen elämänsä pisimmälle palkalliselle kesälomalle. Saan lomailla 18 päivää putkeen! Osan lomapäivistäni olen käyttänyt jo aiemmin ja loput on ripoteltu pitkin loppukesää ja syksyä. Lomailen sitten taas Pori Jazzien aikaan muutaman päivään, samoin Madonnan konsertti menee rennommin, kun seuraavana päivänä ei tarvitse syöksyä töihin. Ja viimeiset arvokkaat lomapäivät säästelläänkin sitten alkusyksystä mahdollisesti tapahtuvaa kaupunkilomaa varten. Lontoo, Pariisi, Rooma, Milano.. kohteesta ei vielä tarkempaa tietoa. Oi loma, oi loma!

Melkoisen tiukan aikataulun olen kyllä onnistunut itselleni ohjelmoimaan, mutta menot ovat onneksi sitäkin mukavampia. Juhannuksen jälkeen suuntaan murun ja hyvän ystäväni kanssa kolmestaan pariksi päiväksi Tallinnaan ja sieltä syöksytään sitten suoraan katsastamaan Faith No More. Toiseksi lomaviikokseni puolestaan suuntaan kohti kotiseutua ja käyn samalla hoitelemssa parit kuvauskeikat. Ihan ei siis pääse ammatista irti lomallakaan, mutta onpahan ainakin vaihtelua niille kuvauksille mitä normaalisti pakerran. On se silti LOMA! Mahtaa olla keskittyminen ihan huippuluokkaista nää viimeset työpäivät.. :P

Lupailin edellisessä postauksessa laittavani jotain hieman parempaa tukkakuvaa näytille, joten tässä tulee. Tyylillisesti liikutaan edelleen ihan samoilla linjoilla kuin jo monet vuodet, mutta mittaa karvakasasta lähti taas melkoisesti. Edellinen kampaamokäyntihän tapahtui kaksi kuukautta sitten ja silloinen lopputulos oli nähtävissä täällä. Ja siitä tämä reuhka oli sitten kasvaa hurahtanut melkoiseksi liimaletiksi, joten Glazen lattialle jäi maanantaina karvaa sentti jos toinenkin.

Kaikin puolin tämänkertainen tukka on huomattavasti yksinkertaisempi kuin parin kuukauden takainen lopputulos ja värikin on itse yhdestä purkista sutattu. Mutta kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, oli tämänkertaisen leikkuuoperaation tärkein ohjenuora se, että halusin tukan olevan helppo. Ja sitä tämä todella on. Minimaalinen määrä vahaa hyppysiin ja sitten vedetään sormet muutaman kerran tukan läpi ja nypitään muutama tupsu pystyyn ja se on siinä.

Kampaamon tuolissa istuessani olo oli taas hetken aikaa hieman poikamainen etutukan putoillessa lattialle, mutta loppujen lopuksi tuntui, että pidempien kiehkuroiden mukana meni myös valahtanut ja väsähtänyt ilme. Mitä lyhyempi ja pystympi tukka, sitä pirtsakammalta oma olemukseni minusta vaikuttaa. Kesällä ihokin on yleensä onneksi sen verran hyvässä kunnossa, ettei otsalla roikkuvaa etutukkaa tarvita edes finnien piilotteluun.

Nyt itse asiass kun mä katson tota kuvaa, niin musta alkaa tuntumaan, että tätä tukkaa on edelleen ihan älyttömän paljon ja se näyttää jopa melko pitkältä. :D Vedän seuraavaks kaikki veks, niin ei ainakaan jää tuntumaan liian pitkältä..

Löysin tuossa yhtä laatikkoa siivotessa muutamia vanhoja pärstäotoksia itsestäni, joten laitanpas ne tänne teidän "iloksenne", sillä minusta tuntuu, että näitä entisaikojen frisyyrejä ei ole tullut vielä esiteltyä.

Tuhlaus ja pinkki oksennus keskellä päätä kesällä 2004. Tollasta vois taas joskus harkita, mutta niin, ettei pinkki osio olisi aivan noin suuri. Tämä kuva on muistaakseni otettu jotain työhakemusta varten enkä jostain syytsä halunnut pistää tukkaa kuvaa varten niin oystyyn kuin se normaalisti tuohon aikaan oli. Näyttää tuo malli siis aika laimealta. Mut hitsi, mä olen ollut noin elokuussa kerrankin ihan terveen värinen iholtani. Onnistuiskohan sama tänä suvena?

Kunnallisvaaliehdokas Tuhlaus syskysllä 2000, eli ikää oli 18 vuotta. Harmi, että kuva on mustavalkoinen, sillä missaatte mahtavan pinkin värin. Onnekseni näitä tylsiä passikuvia ei sitten vaalimainonnassa käytettykään, vaan julisteisiin sun muihin tuli ulkona otetut värikuvat, joissa pinkki tupeeni pääsi hehkumaan. Lempi vaatteita tuohon aikaan olivat mm. mustat nahkahousut ja kirkkaan punainen nahkaminihame. En siis ollut livenä ihan noin siveän ja kesyn näköinen mitä tuo mustavalkokuva antaa ymmärtää. :D Mitenkähän mulla on tossa kuvassa pysynyt tuo otsis edes noin suorassa? Mun ihanilla etupyörteillä suora otsis on nimittäin täysi mahdottomuus. Kiukulla sitäkin piti kuitenkin teini-iässä yrittää. Vanhemmiten olen jo ymmärtänyt luovuttaa taistelun vaikkakin jaksan asiaa joka kerta märistä kampaajalla käydessäni.

Minkäslaisia ajatuksia nää tukkahommat tällä kertaa herättää?

Joku ehti jo kommenttiboksissa kaipailemaan päivänasuja, joten lykätäänpä tähän väliin sitten yksi todella mielikuvituksellinen sellainen. Eli eilispäivänä töissä tuli ryvettyä seuraavanlaisessa, missäs muussakaan kuin mustassa kostyymissä. Kuten huomaatte, niin pukeutumiseen panostaminen ja sen mielikuvituksellisuus on edelleen ihan huipussaan. Mustaa, mustaa, mustaa ja vielä kerran mustaa. Mutta huomaatteko jotakin uutta?

• legginssit/Lindex
• paljetti trikootoppi-mekko/Asos
• neuletakki/KappAhl
• ballerinat/K-kenkä, merkkiä en muista ostettu varmaan 5 vuotta sitten
• salamakorvikset/JC
• ranneketjut/Nelly

Kävin kampaajalla maanantaina ja raapastiin tosi lyhyt kesätukka. Kuvassa se vaan sattuu olemaan kotimatkapyöräilyn jäljiltä tuulen tuivertama eikä mua kiinnostanut alkaa säätämään sitä enää kuntoon. Mut laitan jotain fotoja, jos jaksan sen jonain päivänä laittaa oikeesti hyvin. Mut toisaalta, tavoitteena olikin saada kesäksi niin lyhyt ja huoleton tukka, ettei mun tarvii uhrata sille paljoa ajatuksia eikä myöskään vahaa kummempia tukkatuotteita, joten välttämättä se ei tule useinkaan olemaan kovin hienon ja laitetun näköinen. Halusin myöskin lomaa föönistä ja tämä tukka kyllä mahdollistaa sen. Karvat kuivaa itsestään matkalla kylppäristä makuuhuoneeseen vaatekaapille. Ja ei, meillä ei ole 500 neliöinen omakotitalo, vaan 65 m2 kolmio, joten se matka kylppäristä makkariin ei ole pitkä. Ihanaa kun hiukset ei roiku lämpiminä päivinä otsalla hiostamassa.  (no ei kai roiku kun ei ole niitä lämpimiä päiviäkään..)Täydellinen kesätukka siis. Love.